Hannu Huuskonen, toimitusjohtaja, SijoittajaPRO Finland

Henkilöstörahastojen sijoitustuotot hyödyntävät suoraan jäseniä. Onnistunut sijoitustoiminta tarkoittaa kaikkien jäseninä olevien työntekijöiden ”ylimääräistä bonuskertymää” - kansankapitalismia parhaimmillaan. Epäonnistunut sijoitustoiminta voi pahimmillaan jopa syödä kerrytetyn pääoman määrää.

Henkilöstörahastojen lakisääteiset rajoitteet sijoitustoiminnalle ovat varsin vähäiset, mistä syystä henkilöstörahastoilla on aito mahdollisuus pyrkiä osuudenomistajien kannalta mahdollisimman optimaaliseen lopputulemaan. Osuudenomistajan näkökulmasta olisi tietysti hyvä tietää, millaisen sijoituspolitiikan alla ”bonusrahani” ovat. Onko sijoittamisen aikajänne lyhyt ja sijoitustoiminta maltillista ja pääomia turvaavaa, vai sijoitetaanko ”bonuksiani” pitkän jänteen tuottoa maksimoiden niin, että 30 vuoden uran jälkeen pottiin on kertynyt muhkea ”lisäeläke”?

Omaisuusluokka-allokaatio ratkaisee tuotot

Tämän jo melko kliseisen sanonnan allekirjoittavat useimmat sijoittajat ja varainhoitajat. Lähes yhtä usea varainhoitaja lupaa myös huolehtivansa asiakkaan puolesta oikeasta omaisuusluokka-allokaatiosta ja edelleen lähes yhtä usea väittää tuovansa lisäarvoa omaisuusluokka-ajoituksella. Olemme analysoineet paljon instituutiosalkkuja sekä nähneet allokaatioprosesseja varainhoitajan silmin katsottuna aidan toiselta puolelta. Voisinpa väittää, että allokaatiopäätökset ovat yleensä vaikeimpia ja epämiellyttävimpiä (vaikkakin tärkeimpiä!) sijoituspäätöksiä, mitä varainhoitajat joutuvat tekemään. Siksi yleinen ja turvallinen linja onkin, että allokaatiopäätöksissä näkemyksenotto jätetään melko maltilliseksi, eli mennään markkinoiden mukana niin hyvässä kuin pahassa.

Millaiset allokaatiopäätökset kannattaa antaa varainhoitajille ja osaavatko varainhoitajat tulkita ja toteuttaa asiakkaan omaa sijoitusstrategiaa?

Sijoitusmarkkinoilla eletään monella tapaa poikkeuksellisia, jopa ennen kokemattomia aikoja. Keskuspankkien pumppaama raha ja nihkeä talousympäristö ovat painaneet korkoinstrumenttien tuottovaateet historiallisen alhaisille tasoille ja hyvän luottoluokituksen valtionlainojen omistamisesta jopa rangaistaan – sijoittajat ovat siis valmiita antamaan rahaa lainaksi tietoisena siitä, etteivät eräpäivänä saa edes omiaan takaisin. Kysyntää valtionlainoihin toki ohjautuu perinteisen hajauttavan turvasatamakysynnän ohella ”hinnasta riippumatta” tiettyjen isojen markkinapelurien, kuten finanssilaitosten ja eläkeyhtiöiden toimesta niiden ollessa käytännössä pakotettuja omistamaan valtionlainoja.

Samaan aikaan osakemarkkinoilla nousuputki on ollut modernin historian toiseksi pisin – huolimatta siitä, että talouskasvun elpyminen on ollut normaalia nihkeämpää ja tuloskasvukin Yhdysvaltoja lukuun ottamatta suorastaan onnetonta. Onko kuplan siemenet itämässä vai onko osakemarkkinoilla vielä tilaa nousta? Pysyvätkö korot pohjilla vai onko pelkona inflaation kiihtyminen ja turvallisiksi miellettyjen korkosijoitusten hinnan lasku?

Osakkeille ja koroille on vaihtoehtoja

Omaisuusluokka-allokaatiosta puhuttaessa keskustelu rajataan usein vain osakkeiden ja korkojen välisiin sijoituspäätöksiin. Osakkeissa ollaan tyypillisesti yli- tai alipainossa korkosijoitusten edustaessa yleensä toista puolta. Omaisuusluokkien kirjo on toki paljon laajempi. Ei ihme, että tässä ympäristössä olemme havainneet instituutiosijoittajien mielenkiinnon kasvaneen varainhoitajien vaihtoehtoisiksi nimeämiä omaisuusluokkia, kuten reaaliomaisuutta, raaka-aineita, yksityisiä lainoja ja muita vaihtoehtoisia sijoitusluokkia kohtaan. Varainhoitajien kannalta vaihtoehtoiset sijoitusluokat tuottavat kuitenkin omat tuskansa ja vaihtoehtoisten kohteiden tarjonta on useimmilla varainhoitajilla hyvin suppeaa ja korostetun tuotelähtöistä.